blaah...

Täällä ei tällä hetkellä tapahdu mitään... Meillä on tylsää... M:llä on taas iltavuoroviikko, huomisesta alkaen ja se tarkoittaa suunnatonta tylsyyttä. Siis selvennykseksi, minulla on hyvin vähän ystäviä joiden kanssa voisin viettää aikaa. Ne ystävät mitä minulla on, ovat karanneet ympäri ämpäri maailmaa. Yksi Kempeleeseen, yksi Jyväskylään, yksi Tampereelle, yksi jenkkeihin ja nyt viimeinenkin hyvä ystäväni muuttaa britteihin. Näköjään kaikki ystäväni haluavat vain kauas minusta :(

Ei tullut hammasta vieläkään ei, eli nukkumisvaikeudet ovat edelleen mysteeri. Tai siis nukahtamisvaikeudet... Tällä hetkellä kun lapsen saa nukkumaan illalla niin se posottaa hyvin 10-12tuntia yhteen menoon. Kunhan sen vain saa nukahtamaan ;)

Äitienpäivä oli - mukava. Aamun vauvauinti ja hyväntuulinen Pikku E. Auringonpaiste. Siisti koti.
Sain M:lta lahjaksi vaaleanpunaiset aamutohvelit sekä "ruusun". Muoviruusu jossa kukkana vaaleanpunaiset stringit :) Niin tyypillistä, mutta niin suloista. M ei siis missään nimessä olisi voinut ostaa minulle oikeaa elävää kukkaa. Tästä on nyt vuosi taisteltu. Ensimmäinen kukka mitä häneltä sain oli voikukka kännispäiten tienvarresta. Seuraava oli kuihtunut hajusintti kun kaupasta sai ilmaiseksi. Kun "ne ovat kukkia siinä missä elävätkin kukat" ja minä olen ihmeellinen kun en pidä näitä lahjoja minään. "Ja sitten jos annan sulle eläviä kukkasia, luulet kuitenkin että olen tehnyt jotain pahaa."
Niin - miehet...

Hampaitako??

Siis parempi olisi!! Tämä viikko on ollut helvetillinen Pikku E:n nukkumisen suhteen... Lukuunottamatta tiistaita jolloin nukahti kuin enkeli :o En vain kertakaikkiaan ymmärrä mitä voisin tehdä että lapsen olo olisi nukahtamishetkellä yhtään helpompi kun ei autaa hytkyttelyt, tissittelyt, silitykset eikä lauleskelut. Huuto on sama makasi lapsi sitten yksinään sängyssään tai ravaan ympäri huonetta hytkytellen ja laulellen Karhunpoika sairastaa... Eilen nukahtamiseen meni 2,5tuntia. Heräsi puolen tunnin jälkeen, tunnin jälkeen, kolmen tunnin jälkeen ja sitten lopulta puoli seitsemän aamulla.

Hampaat siis tällä hetkellä näkyvät ja tuntuvat ikenen alla eli voisikohan homma johtua siitä että ne ovat tulossa läpi ikenistä. En kyllä tiedä miten helvetissä me selviämme 20 hampaasta jos huuto on samanlaista jokaisen kohdalla?? Joo allergiatkin kävi mielessä, mutta ruokavalio ei ole muuttunut ei minulla eikä Pienemmällä versiolla... Ja ihokin on hyvä. Tosin tuo refluksi-juttu mietityttää edelleen kun esim puurot tulevat herkästi pukluna ylös. Joskus useammin joskus harvemmin.

Nooh kaipa tämä tästä... Ensi yö on isin hommia, äiti pesee puudelia ;)

Ihana kamala imetys...

Nyt ei kukaan vedä hernettä nenukkaan sitten ;)

Tiedän kyllä kaikki imetyksen hyvät puolet vasta-aineista läheisyyteen, mutta silti, en pidä imetyksestä. Lapsi rimpuilee, kiljuu, repii ja nipistelee. Isovanhemmat selittävät vieressä että "eipä sieltä taida tulla mitään, koita vaikka toista tissiä" johon minä karjun vastaukseksi että "vittu lapsi on tähänkin asti kasvanut sen avulla tasaisesti keskikäyrällä, haluatko itse koittaa että tuleeko sieltä"! Homma toimii meillä ihan hyvin siis tuotannon puolesta ja pidin ennen Pikku E:n syntymää imetystä itsestäänselvyytenä. Siis tietysti sillä ehdolla että homma toimisi, en ottanut asiasta mitään paineita. Eipä ne vauvat korvikkeeseen ole näköjään kuolleet...

Imetys siis lähti meillä ihan hyvin käyntiin, mitä nyt neiti imeskeli nänninpäät rikki ja synnärin väki kun ei opastanut rasvaamaan niitä imetyksen jälkeen. Mutta rintakumin avulla saatiin nännit kuntoon ja kumit voitiin heittää kaapinperälle homehtumaan. Kumista eroon oppiminen ei ollut Pikku E:lle mikään ongelma.

Sitten alkoivat rintaraivarit... Pahimmillaan mikään muu ei kelvannut kuin imettää kävellen ympäri taloa, jos pysätyi karjunta alkoi. Taisi lapsi olla kolme kuukautta kun neuvolassa sanoin että "heti kun yösyötöt loppuu meillä siirrytään korvikkeisiin".  Yösyötöillä imettäminen kun on ehkä mitä ihanin toiminto. Lapselle tissi kurkkuun ja unta palloon.

Noh raivarit olivat onneksi vain hetkellinen vaihe joka meni ihan itsekseen ohi ja hetken aikaa imetys olikin ihan ok. Yösyötöt loppuivat noin 5,5kuukauden iässä mutta imetys jatkui silti. Tällä hetkellä tilanne on niin että tissi kelpaa nedille lähinnä vain aamuisin ja iltaisin. Pävällä on kuulemma parempaakin tekemistä. Päivisin yritykset päättyvät rimpuiluun ja kuikuiluun.

Mutta nyt kun Pikku E näyttäisi aika hyvin vieroittavan itse itseään tissittelystä ja se on menettänyt aika pitkälti ruokailumerkityksensä on minulla hieman kaihoisa olo. En oikein tiedä mitä ajattelisin kun en edelleenkään pidä imetyksestä, mutta en oikei osaa sitä lopettaakkaan. Vaikka eihän lopetuksella ole todellakaan mikään kiire. Miten lopettaa imetys? Voiko lapsi todellakin vieroittaa itse itsensä täydellisesti tissistä? Ja sitten... Kuinka pinkeät tisseistä tuleekaan kun niitä ei tyhjennetäkkään?!

p.s. neiti oppi upeasti ryömimään 23. päivä kun olisi pitänyt saada maistaa isin sanomalehteä :)

Liikaa ajatuksia liian vähän aikaa...

Jotenkin en saa tällä hetkellä revittyä itsestäni sitä vertaa irti että ehtisin tänne kirjoittelemaan...

On paljon ideoita mistä voisin kirjoittaa mutta kun olisi sellainen hetki että olisi aikaa kirjoittaa, itkuhälytin särähtää... Sen lisäksi sairastin mitä ihanimman ja ihmeellisimmän oksennustaudin. Se tuli ihan puskista ja åke oli yökylässä, mutta huono olo ja heikotus jatkui vielä monta päivää sen jälkeenkin.

Sitten puudeli, siis Herra Puudeli, oli popsinut luultavasti Pikku E:n uikkarit ja joutui sitten leikkauspöydälle viime perjantaina. Ennuste ei ollut hyvä mutta kyllä se parantuvan vaikuttaa...

Mutta siis mitä, paikkakunnallamme on 2 eläinlääkäriä + kunnallinen. Soitin ensin käyttämäämme eläinlääkäriin mutta heiltä ei löytynyt aikaa! Ehkä olisi kuitenkin parempi jos soittaisitte toiselle lääkärille. "No sori siinä meni teiltä 800€ sivu suun"! Ehkä olisi oikeasti kannattanut kaivaa meille hetki aikaa, nyt he suorastaan antoivat rahansa toiselle lääkärille. Pysytään me silti heidän asiakkaina, he siinä hävisivät en minä... Ja olihan se ihan järkevää ohjata toiseen lääkäriin MUTTA SILTI...

Koitan nyt taas ryhdistäytyä kirjoittelun suhteen ;)

Mamman vintiltä

Äitini on hamsteri, siis pahimman laatuinen. "Sitä saattaa joskus vielä tarvita". - Just...
Heidän pihallaan on vanha verstarakennus jossa äitini pyörittää mainostoimistoaan ja jonka vintti on valtava ja täynnä tavaraa. Osa on uutta ja vain väliaikaisvarastoinnissa muutojen jäljiltä, osa on vanhaa ja kauhtunutta mutta sitä ei voi heittää pois koska sillä on mukamas tunnearvoa.

Nooh... Joskus kun vintiltä etsii jotakin, jota tuskin tulee ikinä löytämään, saattaa vastaan kävellä jotakin oikesta hienoa ja käyttokelvollista mutta unohdettua. Nyt tuli tällaiset vastaan. Siinä sitten rukoilin kun äitini koitti niitä jalkaansa "olkaa liian pienet, olkaa liian pienet". Ja olihan ne :) Nyt ne ovat minun! Kuinka suloiset!

Ennen muuten tehtiin tavaroista ihanan kestäviä. Nykyään kun monet hiemankaan halvemman laatuiset kengät, tai muut tuotteet, hajoavat yhden käyttökauden jälkeen, vanhat esineet kestävät sukupolvelta toiselle. Olen tätä jo ennenkin miettinyt ja pähkäillyt pienessä blondin päässäni miksei nykyään enää panosteta laatuun. Tosin miksi ostan mielluummin 30€ kengät kuin 70€ kengät? No ostanhan minä myös kalliitakin kenkiä, mutta vain saappaista voin maksaa yli 60€!

Kaikki yhdes koos...

Palloiltiin Pikku E:n kanssa tänään vanhempieni luona, kun M on iltavuorossa meillä on kohtalaisen tylsää. Kävipä siinä sitten ilmi että tänään on se päivä kun jääkaapissa oleva elukka syödään. Kuolasin jo eilen heidän jääkaapissaan ollutta jättimäistä poron jotakin osaa. Tarkoituksena oli että vanhempani syövät elukan veljeni perheen kanssa, noh eihän sellainen nyt tule kysymykseenkään meidän suvussamme.

Meidät nyt automaattisesti pyydettiin aterialle mukaan, koska kaikki rakastavat Pikku E:tä niin saivat sen käytettävikseen muutamaksi lisätunniksi. Sitten ovesta kävelee sisälle varoittamatta äitini veli. No tietenkin hänetkin pyydetään mukaan ruokailemaan. Hetken kuluttua veljeni ystävä, joka on myös palloillut vanhempieni luona kakarasta asti soittaa että hän olisi käymässä paikkakunnalla että jos vaikka poikkeaisi käymään. "No joo tuu vaan, saat tosta sitten vähän ruokaakin".

Lopputuloksena pöydässä oli 10 syövää ihmistä + vauvanen. Usein pöydässä istuu vielä enemmän sakkia, ja silloinkin lasketaan vain vanhempani ja sisarrusteni perheet. Eli 17 aterioivaa ihmistä! En ole sinänsä ajatellut ikinä kuinka paljon meitä oikeastaan onkaan, ja vanhemmillani kuitenkin on vain neljä lasta.

Minusta se on aivan ihanaa kun kaikki keräännymme vanhempieni luokse. Ja meneehän siinä myös lapsenlapset ja niiden ystävätkin, eikä tee edes tiukkaa. Ja mukana on myös omasta vapaasta tahdostaan pahimmassa teiniangstissa oleva siskonpoikanikin. Silloin tuntee olevansa kotona ja toivon että perinne jatkuisi myös minun lapsilleni ja lastenlapsilleni.
Taas niitä hetkiä kun mietin että haluankohan sittenkin ison perheen ja monta lasta, vai haluanko vain päästä hieman helpommalla ja alan pidättäytymään seksistä ettei vain käy vahinkoa ;)

Villakoira - Fifi

Anoppini kanssa keskustellessa rupesi taas kiehumaan kun puhe kääntyi fifeihin. Selvennykseksi - he siis itse kasvattavat pieniämünsterinseisojia.

Eli siis... En voi ymmärtää sitä mielikuvaa joka monilla ihmisillä on villakoirista, siis puudeleista. Yleisesti vallalla oleva käsitys on että ne ovat niitä pieniä räksyttäviä karvapalloja jotka istuvat omahyväisinä kuningattaren sylissä vaaleanpunainen rusetti päässään. Mutta kun näinhän ei siis ole.

Ensinnäkin villakoiria on neljää eri kokomuunnosta toystä (25cm) aina isoon asti (60cm). Ja siis nythän puhutaan säkäkorkeudesta, siihen tulee vielä lisäksi kaula ja pää. Harvempi ihminen tunnistaa kotiturkissa olevaa isovillakoiraa villakoiraksi. Eiko puudelit olekkaan sellaisia pieniä?

Niiden kanssa voi harrastaa ihan mitä haluaa, itse olen harrastanut hakua, jälkeä, tokoa ja agilityä. Lisäksi Arskan jälkeläisten tiedän koittaneen mm. vesipelastusta ja Arskan sisko kuului pelastusetsintäryhmään. Kyllä joku hullu tsekkiläinen harrastaa suojeluakin ;)

Villakoirien turkki ei haittaa elämää yleesä millään tavalla, oli se sitten missä mallissa tahansa. Kunhan turkki on vain hyvin hoidettu ja takuton. Sen kanssa voi ihan hyvin uida, kunhan kuivatus hoidetaan asiallisesti. Sen kanssa voi ihan hyvin rämpiä emännän perässä sienimetsässä. Joo kerran Arska on juuttunut kiinni ruusupensaaseen, mutta vain kerran 6vuoden aikana.

Joo ei meidän puudelit halua olla sateella ulkona ja kiertävät mielellään vesilätäkötkin, mutta en sitten tiedä onko se ennemminkin opittu ominaisuus... Piehtarointi, ihan missä materiaalissa tahansa on ihanaa ja mutalätäköiden läiskyttely saattaa joskus olla hyvinkin huvittavaa. Puudelit osaavat myös vahtia ja puolustaa emäntäänsä tarpeen vaatiessa.

Kaiken kaikkiaan puudelit ovat kaiken sen fifimäisen turkkinsa alla aivan normaaleja koiria.