Mamman vintiltä

Äitini on hamsteri, siis pahimman laatuinen. "Sitä saattaa joskus vielä tarvita". - Just...
Heidän pihallaan on vanha verstarakennus jossa äitini pyörittää mainostoimistoaan ja jonka vintti on valtava ja täynnä tavaraa. Osa on uutta ja vain väliaikaisvarastoinnissa muutojen jäljiltä, osa on vanhaa ja kauhtunutta mutta sitä ei voi heittää pois koska sillä on mukamas tunnearvoa.

Nooh... Joskus kun vintiltä etsii jotakin, jota tuskin tulee ikinä löytämään, saattaa vastaan kävellä jotakin oikesta hienoa ja käyttokelvollista mutta unohdettua. Nyt tuli tällaiset vastaan. Siinä sitten rukoilin kun äitini koitti niitä jalkaansa "olkaa liian pienet, olkaa liian pienet". Ja olihan ne :) Nyt ne ovat minun! Kuinka suloiset!

Ennen muuten tehtiin tavaroista ihanan kestäviä. Nykyään kun monet hiemankaan halvemman laatuiset kengät, tai muut tuotteet, hajoavat yhden käyttökauden jälkeen, vanhat esineet kestävät sukupolvelta toiselle. Olen tätä jo ennenkin miettinyt ja pähkäillyt pienessä blondin päässäni miksei nykyään enää panosteta laatuun. Tosin miksi ostan mielluummin 30€ kengät kuin 70€ kengät? No ostanhan minä myös kalliitakin kenkiä, mutta vain saappaista voin maksaa yli 60€!

Kaikki yhdes koos...

Palloiltiin Pikku E:n kanssa tänään vanhempieni luona, kun M on iltavuorossa meillä on kohtalaisen tylsää. Kävipä siinä sitten ilmi että tänään on se päivä kun jääkaapissa oleva elukka syödään. Kuolasin jo eilen heidän jääkaapissaan ollutta jättimäistä poron jotakin osaa. Tarkoituksena oli että vanhempani syövät elukan veljeni perheen kanssa, noh eihän sellainen nyt tule kysymykseenkään meidän suvussamme.

Meidät nyt automaattisesti pyydettiin aterialle mukaan, koska kaikki rakastavat Pikku E:tä niin saivat sen käytettävikseen muutamaksi lisätunniksi. Sitten ovesta kävelee sisälle varoittamatta äitini veli. No tietenkin hänetkin pyydetään mukaan ruokailemaan. Hetken kuluttua veljeni ystävä, joka on myös palloillut vanhempieni luona kakarasta asti soittaa että hän olisi käymässä paikkakunnalla että jos vaikka poikkeaisi käymään. "No joo tuu vaan, saat tosta sitten vähän ruokaakin".

Lopputuloksena pöydässä oli 10 syövää ihmistä + vauvanen. Usein pöydässä istuu vielä enemmän sakkia, ja silloinkin lasketaan vain vanhempani ja sisarrusteni perheet. Eli 17 aterioivaa ihmistä! En ole sinänsä ajatellut ikinä kuinka paljon meitä oikeastaan onkaan, ja vanhemmillani kuitenkin on vain neljä lasta.

Minusta se on aivan ihanaa kun kaikki keräännymme vanhempieni luokse. Ja meneehän siinä myös lapsenlapset ja niiden ystävätkin, eikä tee edes tiukkaa. Ja mukana on myös omasta vapaasta tahdostaan pahimmassa teiniangstissa oleva siskonpoikanikin. Silloin tuntee olevansa kotona ja toivon että perinne jatkuisi myös minun lapsilleni ja lastenlapsilleni.
Taas niitä hetkiä kun mietin että haluankohan sittenkin ison perheen ja monta lasta, vai haluanko vain päästä hieman helpommalla ja alan pidättäytymään seksistä ettei vain käy vahinkoa ;)

Villakoira - Fifi

Anoppini kanssa keskustellessa rupesi taas kiehumaan kun puhe kääntyi fifeihin. Selvennykseksi - he siis itse kasvattavat pieniämünsterinseisojia.

Eli siis... En voi ymmärtää sitä mielikuvaa joka monilla ihmisillä on villakoirista, siis puudeleista. Yleisesti vallalla oleva käsitys on että ne ovat niitä pieniä räksyttäviä karvapalloja jotka istuvat omahyväisinä kuningattaren sylissä vaaleanpunainen rusetti päässään. Mutta kun näinhän ei siis ole.

Ensinnäkin villakoiria on neljää eri kokomuunnosta toystä (25cm) aina isoon asti (60cm). Ja siis nythän puhutaan säkäkorkeudesta, siihen tulee vielä lisäksi kaula ja pää. Harvempi ihminen tunnistaa kotiturkissa olevaa isovillakoiraa villakoiraksi. Eiko puudelit olekkaan sellaisia pieniä?

Niiden kanssa voi harrastaa ihan mitä haluaa, itse olen harrastanut hakua, jälkeä, tokoa ja agilityä. Lisäksi Arskan jälkeläisten tiedän koittaneen mm. vesipelastusta ja Arskan sisko kuului pelastusetsintäryhmään. Kyllä joku hullu tsekkiläinen harrastaa suojeluakin ;)

Villakoirien turkki ei haittaa elämää yleesä millään tavalla, oli se sitten missä mallissa tahansa. Kunhan turkki on vain hyvin hoidettu ja takuton. Sen kanssa voi ihan hyvin uida, kunhan kuivatus hoidetaan asiallisesti. Sen kanssa voi ihan hyvin rämpiä emännän perässä sienimetsässä. Joo kerran Arska on juuttunut kiinni ruusupensaaseen, mutta vain kerran 6vuoden aikana.

Joo ei meidän puudelit halua olla sateella ulkona ja kiertävät mielellään vesilätäkötkin, mutta en sitten tiedä onko se ennemminkin opittu ominaisuus... Piehtarointi, ihan missä materiaalissa tahansa on ihanaa ja mutalätäköiden läiskyttely saattaa joskus olla hyvinkin huvittavaa. Puudelit osaavat myös vahtia ja puolustaa emäntäänsä tarpeen vaatiessa.

Kaiken kaikkiaan puudelit ovat kaiken sen fifimäisen turkkinsa alla aivan normaaleja koiria.

Tahdon äidin...

M lupasi eilen laittaa E:n nukkumaan niin minä pääsen pitkän päivän jälkeen suihkuun. Ei mennyt niin kuin elokuvissa.

Siis normaalistihan minä nukutan E:n, M:n vaikeiden työaikojen takia ja vaan puhtaasti siksi että minulta se hoituu nykyään vartissa. Ensin tissitellään ja samalla E rauhoittuu siihen. Irroitan tissin sen kidasta ja keinuttelen keinutuolissa lapsen melkein uneen kunnes siirrän hänet omaan sänkyynsä jonne hän ehkä nukahtaa.

Noh M:lle tuttipullo kouraan ja nuuttamaan lasta. Ruokailu sujui hienosti mutta kun piti ruveta nukahtamaan isi ei kelvannutkaan E:lle. Siitä käynnistyi puolen tunnin huutorumba jonka jälkeen tunsin pakottavaa tarvetta mennä vähän avuksi kun rauhoittumisesta ei ollut tietoakaan. Kun otin lapsen syliin se rauhoittui lähes heti. Reilu viikko sitten isi vielä kelpasi loistavasti tuohon hommaan.

Voiko 5kk lapsi haluta ehdottomasti äidin nukuttamaan itsensä kun siihen hän on tottunut?

Siinä sitten hetki taistelttin ja loppujen lopuksi tunnin väännön jälkeen E meni isin sylin kautta omaan sänkyynsä ja nukkui tyytyväisesti aamuun asti... Ja minähän en periksi anna piruvie...

p.s. lapsi juuri kääntyi leikkimatolla ensimmäistä kertaa selältään mahalleen <3 jo se oli aikakin

Kestoilua

Siis minähän en ole mikään eko-ihminen mutta Pikku E:n synnyttyä on huomannut kuinka PALJON jätettä tuollainen pienen pieni öttiäinen voi tuottaa. Ei kertakäyttövaipat pakattuina tilaa vie yhtään, mutta kun ne saavat täytettä ja turpoavat niiden koko moninkertaistuu. Ja kun vielä kuulin että yhden kertakäyttövaipan maatuminen kestää 100-vuotta niin huh huh.. Siis jos isovanhempani olisivat käyttäneet kertiksiä ne olisivat vieläkin olemassa!

Siispä meillä osakestoillaan, pitkälti kustannussyistä. Uutena vaipat ovat kohtalaisen kalliita ja käytettynäkin ihan kohtalaisen hintaisia. Toki säilyttävät arvonsa kohtalaisen hyvin... Tasku- ja all in one- vaipat ovat osoittautuneet meille nyt alkuun ainakin mielyttävimmiksi vaihtoehdoiksi. Tekisi mieli koittaa sisävaippa+kuorivaippa yhdistelmää mutta kun en ole törmännyt vielä yksiinkään nätteihin kuoriin...  Käydäänpä vaippamallejamme hieman läpi :)

ÄP:n Kushies Ultra Lite AIO 4-15kg

Ensikosketus kestovaippailuun oli tämä. "Onpa suloinen ja niin paljon nätimpi kuin kertikset, näitähän voisi oikeasti kokeilla". Nyt kun tämä on ollut käytössäkin niin voinpa vain todeta että voisi sinne pakkaukseen laittaa jonkun oikeasti hyvän vaipan. Kyllähän tämä toimii lyhyellä vaihtovälillä, mutta siihen se sitten jääkin. Imuteho ei riitä ja reisien istuvuus on ihan perseestä. Lisäimulle tuossa on "lokero" mutta sinne ei normaalikätinen aikuinen saa mitään tungettua.

Bitti d´lish Snap In One S-koko 3,5-7,5kg

Tämä oli seuraava kosketukseni kestoiluun. "Voi niitä saa tuollasina karvaisinakin". Tämä on siis palasteltava AIO. Kuori jossa on näpsyillä kiinni bambu/puuvillaimu sekä pintakuiva polyestermokkapalanen. Ensin tämä vaippa falskasi, mutta myöhemmin tajusin sen johtuvan bambun pesemättömyydestä. Mitä useammin sitä pesee sitä paremmin se imee, ja nykyään tuo falskaa todella harvoin. Jos näiden hinta ei oli uutena niin kirpaiseva voisi näillä hoitaa kestoilun oikeinkin mukavasti. Harmi vain että tämä yksilö alkaa käymään jo pieneksi meidän neidillemme.

Blueberry Minky Side Snap taskuvaippa S-koko 3,5-7,5kg

Tämän tilasin samaan aikaan tuon bittin kanssa. "Kyllä nuo takuvaipatkin vaikuttavat ihan toimivan näköisiltä". Taskuvaipoissa on siis joko edessä tai takana reikä johon tungetaan jonkinsortin imeväinen materiaali. Tässähän on siis sivunepit, jotkut sanovat että sivu- ja etunepillisissä olisi jotakin istuvuus eroja mutta ei minun mielestäni ainakaan. Tämä falskasi alkuun myös, samasta syystä kuin bittikin. Tosin tämän imussa on hamppua. Erinomainen vaippa kunhan väin tuo hamppu alkoi imemään.

Huutonetistä ostettu "merkitön" koko vaippaiän taskuvaippa 3-14kg

Tämä kuuluu suloisiin ja halpoihin ostoksiin. En tiedä tuleeko olemaan kuinka kestävä, mutta eipä ollut hinnalla pilattu uusi vaippa. Eli koko vaippaiäin vaipoissa on kolmessa rivissä neppejä joilla vaipan korkeutta voi säädellä. Vielä 3 pesun jälkeen mukana tullut mikrokuituimu falskasi, en tiedä paraneeko vai onko istuvuudessa häikkää.

Palaan vielä aiheeseen, nyt koekaniini heräsi päikkäreiltään (joita ollaan siirretty tunnilla eteenpäin).

Harjoittelua...

Paljon tapahtuu ja kirjoittelulle ei meinaa löytää energiaa.

Pikku E täytti 5kk ja se on edelleen hengissä, vaikuttaisi kasvavan ja olevan muutenkin suht tyytyväinen. En tiedä miksi tuo 5kk on minulle "juttu". Se kai vain herätti minut että Pikku E on kohta jo puoli vuotta, sitten se on jo vuoden ja kohta se jo aloittaakin koulun ja muuttaa pois kotoonta. HUI KAMALA!

Ruokailua on harjoiteltu ja välillä menee hienosti ja välillä ei ihan niin hienosti. En tiedä kuinka paljon tuollainen osaa yhdistellä asioita mutta huomaan käyttäväni lapseeni samoja metodeja kuin koirien kouluttamiseen. Huonoa käytöstä ei huomioida ja hyvästä palkitaan. Lapsi mm. tietää että lusikkaan ei saa itse koskea jos sitä ei anneta käteen :D hieno tyttö, taitava... Tai siis ainakin omasta mielestä lapsi tietää :)

Tietysti jos homma ei mielytä, syystä tai toisesta, sitten lentää lusikka.

Ajattelin myös elvyttää akvaarioharrastustani, porukoiden vintissä kun makasi käyttämättömänä kaksin kerroin vanhoja akvaarioitani. Raahasin (siis isäni ja veljeni raahasi) kotiin 180 litraisen juwel rioni ja kas kummaa sehän pitää vielä vedet sisällään. Kyllä on muuttunut tuo akvaarioharrastelu siitä mitä se on ollut 7vuotta sitten. Bakteerivalmisteetkin kuulemma toimivat, ja siltä se nyt näyttää kun tuokin sellaisella kaynnistyi. Vanhaa ulkosuodatinta piti vähän potkaista että lähti hyrräämään ja sisäsuodatin on edelleen kateissa mutta isipappa (monitoimimies) rakensi patenttiratkaisun kahdesta rikkinäisestä sisäsuodattimesta. Kalastoksi olen haaveillut jotakin kirjoahven pariskuntaa, monnis- ja tetraparvea + ottoja, katsotaan mihin rahat riittävät. Kasveja etsin edelleen ja odotan että siskon akvaarion karsintapäivä koittaa...

Blogikin hakee vielä muotoaan, en vain saa sitä sellaiseksi että se mielyttäisi silmääni. Nimikin on alkanut ottaa päähän, aargghh. EN TIEDÄ!

Mihin se aika katosi...

Tänään kauhistuin kun äitini kanssa tuli juttua Pikku E:n neuvolasta. Sillä on ensiviikolla 5kk neuvola ja sitten se onkin jo kohta ½-vuotta! Missä välissä siitä on tullut jo niin iso?? Mitäs sitten kun se täyttää vuoden, en varmaan voi olla pillittämättä.

Mutta mutta... Samalla olen huomannut orastavan vauvakuumeen, tai siis pitäisiköhän sitä kutsua raskauskumeeksi. Jotenkin se koko piinaavat 9kk tuntuu niin kovin kaukaiselta. Kaikki sen aiheuttamat epämielyttävyydet ovat unohtuneet mutta myöskin monet ihanat asiat. En enää kunnolla muista miltä se tuntui kun vauva liikkui. Jotenkin sitä ei siinä uutuuden viehätyksessä nauttinut siitä ajasta eikä keskittynyt tarpeeksi jokaiseen liikkeeseen niin että muistaisi varmasti miltä ne tuntuvat. Niin että te raskaana olijat, pianakaa ne mieleenne! Ne hyvät ja pahat puolet raskaudesta, ne ihan oikeasti unohtuvat ja niitä kaipaa!

Olemmekin M:n kanssa keskustelleet toisesta paholaisesta, että jos sellainen hankitaan se hankitaan heti putkeen eikä pidetä mitään välivuosia. Ehkä se on rankempaa, mutta se on rankempaa lyhyemmän aikaa ;)

P.S. Paholainen piinasi tänäänkin vanhempiaan heräämällä päikkäreiltä vaunuistaan 45minuutin jälkeen pirteänä kuin peipponen väläyttämään maailman ihanimman hymynsä <3

Unet...

Koska Pikku E on piinannut minua edellisen yön sekä tämän päivän nukkumalla todella huonosti ajattelin kirjoittaa aiheesta...

Siis meillä nukutaan tällä hetkellä näin:
8.00 Herätys, survaisen sille tissin suuhun ja se syö jonka jälkeen puuhastelee omiaan meidän sängyssämme ja minä jatkan torkkumista :)

10.30 Pienen pienet torkut (ehkä, voi jäädä välistäkin)

13.00 Päikkäreille, jotka nukutaan ulkona vaunuissa ei siis missään nimessä sisällä. Siitä vaan ei kertakaikkiaan tule yhtään mitään. Sisällä tuo piru nukkuu siis n. ½ tuntia jonka jälkeen heräillään jatkuvasti eikä nukahdeta kunnolla uudestaan. Eikä siis ainakaan siedetä siirtämistä sylistä sänkyyn. Ulkona nukutaan keskimäärin joka toinen päivä hyvin ja joka toinen päivä huonosti (tänään on sellainen päivä)... Hyvin nukkuessaan se nukkuu ulkona 2,5-4 tuntia. Mutta jos se ei nuku sitä vähintään 2,5 tuntia niin loppupäivästä ei tule sitten ei niin yhtään mitään.

18.00 Pienen pienet torkut (ehkä, voi jäädä välistäkin)

20.00-20-30 Yöunille.

Yöllä herätään normaalisti syömään 04-05 jos se herää aiemmin (kuten viimeyönä) se piinaa loppuyön kun uni ei vaan enää tule kunnolla...

En todella tiedä onko meidän nukkumiset "ohjekirjan" mukaiset, näin vain tunnutaan selviävän helpoiten. Siis jos selvitään... Meillä huomaa erittäin helposti miten Pikku E on nukkunut koska se automaattisesti heijastaa koko päivään. Parhaimmillaan se ei kitise koko päivänä, kunhan se on nukkunut hyvin. Pahimmillaan yksinkertaisesti mikään ei kelpaa...

Pahimpina hetkinä olen jo lukemassa unikouluista, mutta sitten se taas nukkuu yhden yön hyvin ja saan taas toivoa ja uskoa paremmasta ;)