Heidän pihallaan on vanha verstarakennus jossa äitini pyörittää mainostoimistoaan ja jonka vintti on valtava ja täynnä tavaraa. Osa on uutta ja vain väliaikaisvarastoinnissa muutojen jäljiltä, osa on vanhaa ja kauhtunutta mutta sitä ei voi heittää pois koska sillä on mukamas tunnearvoa.
Nooh... Joskus kun vintiltä etsii jotakin, jota tuskin tulee ikinä löytämään, saattaa vastaan kävellä jotakin oikesta hienoa ja käyttokelvollista mutta unohdettua. Nyt tuli tällaiset vastaan. Siinä sitten rukoilin kun äitini koitti niitä jalkaansa "olkaa liian pienet, olkaa liian pienet". Ja olihan ne :) Nyt ne ovat minun! Kuinka suloiset!
Ennen muuten tehtiin tavaroista ihanan kestäviä. Nykyään kun monet hiemankaan halvemman laatuiset kengät, tai muut tuotteet, hajoavat yhden käyttökauden jälkeen, vanhat esineet kestävät sukupolvelta toiselle. Olen tätä jo ennenkin miettinyt ja pähkäillyt pienessä blondin päässäni miksei nykyään enää panosteta laatuun. Tosin miksi ostan mielluummin 30€ kengät kuin 70€ kengät? No ostanhan minä myös kalliitakin kenkiä, mutta vain saappaista voin maksaa yli 60€!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti