Tänään kauhistuin kun äitini kanssa tuli juttua Pikku E:n neuvolasta. Sillä on ensiviikolla 5kk neuvola ja sitten se onkin jo kohta ½-vuotta! Missä välissä siitä on tullut jo niin iso?? Mitäs sitten kun se täyttää vuoden, en varmaan voi olla pillittämättä.
Mutta mutta... Samalla olen huomannut orastavan vauvakuumeen, tai siis pitäisiköhän sitä kutsua raskauskumeeksi. Jotenkin se koko piinaavat 9kk tuntuu niin kovin kaukaiselta. Kaikki sen aiheuttamat epämielyttävyydet ovat unohtuneet mutta myöskin monet ihanat asiat. En enää kunnolla muista miltä se tuntui kun vauva liikkui. Jotenkin sitä ei siinä uutuuden viehätyksessä nauttinut siitä ajasta eikä keskittynyt tarpeeksi jokaiseen liikkeeseen niin että muistaisi varmasti miltä ne tuntuvat. Niin että te raskaana olijat, pianakaa ne mieleenne! Ne hyvät ja pahat puolet raskaudesta, ne ihan oikeasti unohtuvat ja niitä kaipaa!
Olemmekin M:n kanssa keskustelleet toisesta paholaisesta, että jos sellainen hankitaan se hankitaan heti putkeen eikä pidetä mitään välivuosia. Ehkä se on rankempaa, mutta se on rankempaa lyhyemmän aikaa ;)
P.S. Paholainen piinasi tänäänkin vanhempiaan heräämällä päikkäreiltä vaunuistaan 45minuutin jälkeen pirteänä kuin peipponen väläyttämään maailman ihanimman hymynsä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti